1900 -luvun alussa rouva El Dixon oli juuri naimisissa eikä hänellä ollut kokemusta ruoanlaitosta. Hän usein leikkasi kätensä tai poltti itsensä keittiössä. El Dixon työskenteli kirurgisia siteitä valmistavassa yrityksessä, ja hän pystyy pian sitomaan vaimonsa taitavasti. Hän ajatteli, että jos on olemassa jonkinlainen side, kun vaimo on loukkaantunut eikä kukaan voi auttaa, olisi hienoa, jos hän voisi sitoa itsensä.
Niinpä hän alkoi kokeilla. Hän katsoi, että jos sideharso ja side valmistettaisiin yhdessä, hän voisi käyttää toisella kädellä haavan sitomista. Hän otti sideharson ja asetti sen pöydälle, levitti siihen liimaa, taitteli sitten toisen sideharson sideharsotyynyksi ja asetti sen sidoksen keskelle. Mutta on ongelma. Tällaiseen siteeseen käytettävä viskoosi kuivuu, jos se altistuu ilmalle pitkään. Dixon kokeili monia eri kankaita nauhan peittämiseksi toivoen löytävänsä materiaalin, jota ei olisi vaikea poistaa tarvittaessa. Myöhemmin hän huomasi, että on olemassa eräänlainen karkea sideharso, joka voi suorittaa tämän tehtävän hyvin. Yrityksen' parannuksen jälkeen sitä voidaan käyttää laajalti.